If you wanna be my lover / You gotta get with my friends / Make it last forever / Friendship never ends
Joukko kahdeksasluokkalaisia saapuu luokkahuoneeseen tanssien ja laulaen. Elämme nykypäivää, mutta laulu on vuodelta 1996. Yhden hiukset ovat kahdella nutturalla päälaella, kuten Baby Spicella aikoinaan. Toisen t-paidassa lukee ”Feminism is the radical notion that women are human beings”. Tänä päivänä suuret ruotsalaiset muotiketjut ovat alkaneet julistaa tasa-arvoa tai yksinkertaisesti edistää myyntiään tarttumalla ajan henkeen. Ehdin muutaman sekunnin ajan visioida villeihin julistuksiin liittyvää kankaanpainotehtävää samalla kun oppilaat käyvät istumaan, ja sitten on aika aloittaa.
Työmaani ei ole aivan tavallinen luokkahuone, vaan kuvataideluokka. Sen nimeksi on valikoitunut Sateenkaari koulun juuri valmistuneen remontin jälkeen, kun kaikki tilat on nimetty yhteisen avaruusteeman mukaan. Nuoret eivät ole reagoineet nimeen muuten, paitsi pohtimalla kuinka sateenkaari ja avaruus oikein liittyvät toisiinsa, kun muut luokkahuoneet kantavat taivaankappaleiden, galaksien tai tunnettujen avaruusalusten nimiä. He ovat kuitenkin hyväksyneet improvisoidun selitykseni, että sateenkaari on ikään kuin puolivälissä matkalla avaruuteen.
Nyt nimestä on tullut osa arkea ja queernuoret ovat ottaneet sen omakseen. Paitsi vaatteissa, koruissa ja koulureppuihin ommelluissa merkeissä, identiteetit näkyvät heidän töissään. Moninaisuus ja mielikuvitus kuuluvat kaikkialle, mutta varsinkin kuvataideluokassa niitä tulee vaalia ja ravita. Haastattelin kerran kuvataiteilija Yael Bartanaa, joka totesi, että mielikuvitus on poliittinen voima – niin kauan, kun voimme kuvitella toisenlaisen maailman tai yhteiskunnan, meillä on kyky kriittiseen ajatteluun. Nuorten oma taiteellinen ilmaisu paitsi tulkitsee ympäröivää maailmaa myös kertoo mahdollisista todellisuuksista.
Koululla on tärkeä rooli luovaan ja kriittiseen ajatteluun rohkaisemisessa, ja kuvataideluokka saattaa tarjota tässä mielessä aivan erityisen tilan erilaisuudelle ja itsenäiselle ajattelulle. Aineen opetussuunnitelma antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Vapaus ja sen tuoma vastuu ovat päätä huimaavia: perinteinenkin tehtävä voi saattaa opettajan ja joukon nuoria mitä erilaisimpien teemojen äärelle. Kuvataiteessa on myös mahdollisuus antaa tehtäväratkaisujen näyttää hyvin erilaisilta keskenään. Tähän rikkauteen kannattaa tarttua, sillä se kehittää ajattomia taitoja mutta lisäksi opetussuunnitelma rohkaisee siihen enemmän kuin koskaan ennen.
Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa yksi laaja-alaisen osaamisen tavoitteista on monilukutaito. Sen ytimessä on terve kriittisyys. Mitä tietoisemmaksi tulee ihmisten eri tavoista viestiä, sitä paremmin osaa arvioida niitä ja kuvitella, mitä muutakin ne voisivat sisältää. Kuvataide on yksi niistä kouluaineista, joissa saa poiketa valtavirrasta. Kun itse työskentelee, kehittyy oppiainerajat ja eri alat ylittävä ymmärrys viestinnän tavoista, joka jää selkäytimeen. Tästä on kyse uudessa opetussuunnitelmassa – tarvitaan luovia, laaja-alaisia osaajia mutta myös kriittisiä kansalaisia.
Takaisin luokkaan. Tunnilla käsittelen liikkuvaa kuvaa, joka on nuorille tutuimmassa muodossaan kaukana tasa-arvosta. Enemmän kuin minkään muun aiheen parissa koen olevani länsimaalaisen maailmankuvan äärellä. Kuvakoot, kuvakulmat ja elokuvaleikkaus kuuluvat niihin asioihin, joita esittelen tunnin alussa, mutta haluan myös sivuta tilastoja. 96 % Hollywood-elokuvista on nimittäin (enimmäkseen valkoihoisten) miesten ohjaamia.* Kun perusasiat ja valtavirtaelokuvan kieli on käyty läpi, myös muunlainen ilmaisu näyttäytyy valintoina. Videotaide, vaihtoehtoinen elokuva ja tubettajat kuuluvat niihin asioihin, joita käsittelemme. Internet ja uudet digitaaliset sovellukset ovat luoneet mahdollisuuden uuteen, monimuotoiseen ilmaisuun, ja uskon, että näiden asioiden äärelle pysähtyminen yhdessä saa aikaan uusia ajatuksia ja näkemisen tapoja.
Tulevanakin keväänä yhdeksäsluokkalaiset omistavat viikon itse valitsemilleen projekteille. Heidän joukossaan on vuosi vuodelta enemmän liikkuvan kuvan tekijöitä. Kaikki viittaa siihen, että kokemus omasta tekemisestä yhdistettynä tunteeseen niistä mahdollisuuksista, joita maailma pitää sisällään, on avain oman toimijuuden vahvistamiseen. Kun valtavirtaelokuvan tarjoaman kuvaston alkaa nähdä tiettyihin valintoihin perustuvina asioina, maailma näyttäytyy erilaisena. Jo liikkuvan kuvan paljous ja helppo julkaiseminen verkossa muuttaa maailmankuvaamme. Harva asia kuitenkaan tuo ymmärrystä yhtä paljon kuin oma tekeminen. Luovuus ja kriittisyys tosiaankin kuuluvat yhteen, sillä toinen johtaa toiseen ja molempien avulla voi muuttaa maailmaa. On etuoikeus saada olla näiden asioiden äärellä, pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ja paikassa nimeltä Sateenkaari.
* http://womenintvfilm.sdsu.edu/wp-content/uploads/2017/01/2016_Celluloid_Ceiling_Report.pdf
Helena Björk on kuvataideopettaja ja itsenäinen kuraattori. Hän työskentelee Lyceiparkens skolassa Porvoossa luokilla 7-9. Opettajantyön lisäksi Björk on mm. kuratoinut näyttelyitä ja performanssitaidetta, kirjoittanut nykytaiteesta ja vetänyt Instagram-fiktioon liittyviä työpajoja.