Maija Blåfield – Jos minut olisi haudattu kadunkulmaan
Kenen osallisuus?
2011 | kesto 5:40
Jos minut olisi haudattu kadunkulmaan kertoo pienimuotoisesta toisinnäkemisestä, josta kauneuden kokeminen jokapäiväisessä elämässä usein muodostuu. Teos on kuvattu taiteilijaresidenssin aikana Frankfurt am Mainissa. Kadunkulman roskakasaan hylätty hautakivi muodostui lähtökohdaksi vieraan ympäristön tarkkailuun. Kaupunki näyttäytyy tyhjänä maisemana, jota tarkkaillaan kertojan ulkopuolisesta näkökulmasta. Siinä ympäristön arvojärjestys, tarkoituksenmukaisuus ja arkinen logiikka jäävät sivuun ja monumentit löytyvät takapihoilta. Kiitokset inspiraatiosta herra ja rouva Dreherille.
Taiteilija kertoo:
Teoksesta:
Teoksesta: “Jos minut olisi haudattu kadunkulmaan on muotokuva Frankfurtin kaupungista kerrottuna kuvitteellisen kadunkulmaan haudatun henkilön näkökulmasta.
Olin kymmenen vuotta sitten taiteilijaresidenssissä Saksan Frankfurtissa. Ensimmäisenä iltana lähdin pyörällä tapaamaan ystävääni kaupungin toiselle laidalle, mutta eksyin tietenkin vieraassa kaupungissa ilman karttaa, eikä minulla tuolloin ollut älypuhelinta. Osuin sattumalta kadunkulmaan, jossa kasa roskia ja pois heitettyä tavaraa odotti jätekuljetusta. Roskien joukossa seisoi vanha hautakivi, josta otin kuvan.
Frankfurt elää ja on jatkuvassa muutoksessa ja rakennustyömaiden keskellä. Teos leikittelee ajatuksella siitä, millaisena kaupunki näyttäytyisi yli 100 vuotta sitten kuolleelle henkilölle, jos hänet olisi rauhallisen hautausmaan sijaan haudattu elämän ja ihmisvilinän keskelle. Miten hän tulkitsisi näkemäänsä ja millaisena kokisi maailman, josta olisi ulkopuolinen?
Runollinen pieni teos on muodoltaan kokeellinen dokumenttielokuva. Sen kuvamateriaali on dokumentaarista, mutta kertojanääni täysin fiktiivinen. Kerronta leikittelee ulkopuolisen näkökulman mukanaan tuomalla väärinymmärtämisellä ja ihmetyksellä, mikä on usein keskeistä esimerkiksi matkustamiseen liittyvissä kokemuksissamme.
Dokumentaarisuudessa sattuma on tosi tärkeää, ja teokset syntyvät harvoin täysin suunnitellusti. Tämä teos sai alkunsa sattuman seurauksena. Frankfuritn kaupungille ominainen nopea muutos näkyi myös kuvausprosessissa. Kerran olin kuvaamassa hienosti rapautunutta seinää ja kävin välillä hakemassa nopeasti asunnoltani sinne unohtuneen kameran osan. Palatessani takaisin seinä oli maalattu valkoiseksi.”
Opinnoista ja yläkouluiän kiinnostuksista: ”Minulla oli jo yläasteella ja lukiossa ajatus siitä, että haluan taitelijaksi. Taiteilijan työ tuntui kuitenkin kovin abstraktilta: oli vaikea hahmottaa, mitä työ käytännössä on. Vastuu siitä, että kaikki pitäisi aina keksiä itse, tuntui vielä tuolloin pelottavalta. Toinen ammatti, jota mietin, oli toimittaja, ja olin myös tosi kiinnostunut historiasta. Isäni on tietokirjailija ja historian tutkija. Kun olin ehkä neljätoista- tai viisitoistavuotias, tutustuin isäni kautta yliopiston kirjakauppaan, jossa oli British Libraryn katalogi. Se oli valtava monikymmenosainen kirjasarja, jossa oli lueteltu kaikki englanninkielinen kirjallisuus. Nykyään katalogin löytää verkosta, mutta 1980-luvulla ja ennen hakukoneita tämä oli ainoa tapa etsiä tietoa, jota ei Suomen kirjakaupoista tai kirjastoista löytynyt. Myyjiä hymyilytti, kun kävin usein tutkimassa kirjasarjaa lattialla kontallaan. Olin tuolloin kiinnostunut egyptologiasta ja hyllystäni löytyykin yhä edelleen tuolloin tilaamani kirja ” Sexual life in Ancient Egypt.”.
Osallisuudesta: ”Tämän teoksen kuvitteellinen kertoja ei ymmärrä ympäristönsä tapahtumia kuten muut, koska hän ei ole niistä niissä osallinen. Hän on ollut tapahtumistassa osallinen omana aikanaan, menneisyydessä. Osallisuus on elämässä tärkeää. Jonkinlaisesta ulkopuolisuudesta voi kuitenkin olla apua havaintojen tekemisessä. Vierasta ympäristöä pystyy ulkopuolisena katsomaan eri tavoin, kuin siihen tottuneet.
Työni on dokumentaarista, ja todellisuuden ja arjen tarkkailu on siinä keskeistä. Työssäni on tärkeää kyetä katsomaan totutun arkiympäristön ulkopuolelle.”
Taitelijan työstä: ”Yleensä pidän työstäni todella paljon. Olen tosi iloinen, että saan tehdä tätä työtä. Taiteilijan työ on työlästä, teen pitkiä työpäiviä. Taiteilija on usein myös yrittäjä ja oma työnantajansa, joka on itse vastuussa kaikesta. Työ vaatii monipuolista osaamista, ja luovuutta tarvitaan myös käytännön ratkaisuihin, koska usein taiteilija itse toteuttaa suurimman osan työstään itse. Toisaalta tämä monipuolisuus johtaa siihen, että tässä työssä jatkuvasti oppii ja uudistuu.”