Marja Helander – Eatnanvuloš Lottit – Maan sisällä linnut
Kenen osallisuus?
2018 | kesto 10:40
Eatnanvuloš Lottit – Maan sisällä linnut on lyhyt tanssielokuva. Jokseenkin melankolisen tarinan esiintyjät ovat kaksi nuorta saamelaista balettiopiskelijaa: Birit ja Katja Haarla. Teos tutkii saamelaisalueiden omistajuuden takana piileviä syvempiä kysymyksiä.
Taiteilija kertoo:
Teoksesta: ”Sain teokseen idean vuonna 2017, Suomi100-juhlavuonna. Haluisin tehdä elokuvan, joka kommentoisi saamelaisten asemaa ja sitä, kuinka saamelaiset eivät voi päättää omista maistaan. Vaikka meillä on saamelaiskäräjät, sieltä voidaan vain antaa lausuntoja, mutta muiden ei tarvitse noudattaa niitä.
Tiesin teoksessa esiintyvät Katja ja Birit Haarlan entuudestaan, ja tiesin, että he olivat Oopperan baletissa. Idea oli, että he tanssisivat eduskuntatalon portailla kuin kuolevat joutsenet.
Tanssikohtauksia kuvattiin 5-6 kertaa koulujen loma-ajoilla. Teosta kuvattiin pohjoisessa saamelaisalueilla Suomen puolella, Utsjoella ja Inarissa. Lopuksi kuvattiin myös Helsingissä, Eduskuntatalon portailla – halusin tuoda tanssin keinoin esiin kysymystä siitä, kenelle valtion maat kuuluvat. Saamelaisten historiankirjoituksen mukaan teoksessa kuvatut alueet Lapissa ovat saamelaisten alkuperäiskansan maita. Halusin käsitellä myös omimista ja Tenon uutta kalastussopimusta (2017), joka vei saamelaisilta kalastajilta oikeuksia.
Yhdistelen töissäni nykyaikaa ja saamelaista perinteistä luontokäsitystä. Tässä teoksessa oli kiinnostavaa yhdistää baletti, joka on länsimainen perinteinen hovitanssista lähtevä tanssi ja siitä polveutunutta moderniakin tanssia saamelaiseen perinteeseen, näihin pukuihin ja Lapin ja Saamenmaan luontoon.
Teos on mielestäni poliittinen, mutta siinä on myös muita puolia.
Huomasin myöhemmin, että teokseen tuli yhdeksi teemaksi tanssijoiden kautta myös nuoruus ja se herkkä vaihe lapsuuden ja nuoruuden rajalla, jossa on alttiina monenlaisille vaikutuksille sekä hyvässä että pahassa.”
Opinnoista: ”Olin hyvä koulussa, ’hikari’ niin kuin siihen aikaan sanottiin. Olin hieman ujo ja tykkäsin lukea ja opiskella. Yläasteella olin hyvä kuvataiteessa. TV:ssä maalaava Kylli-täti oli perhetuttu. Taide ja arkkitehtuuri kiinnostivat. Ajattelin ehkä alkavani opettajaksi, arkkitehdiksi tai valokuvaajaksi. Myös luonto kiinnosti. Ennen taideopintoja opiskelinkin vuoden ajan metsänhoitoa. Vaihdoin taideopintoihin, mutta silti vaikkapa ympäristöbiologin työ kiinnostaisi edelleen. Olen tehnyt maisteritutkinnon Aalto yliopiston valokuvalinjalta ja opiskellut myös Lahden Taideinstituutissa. Kuvasin paljon jo pienenä isän minulle ostamilla kameroilla.”
Osallisuudesta: ”Saamelaisista tiedetään Suomessa yhä aika vähän ja myös väärää tietoa on liikkeellä. Vaikkapa koulukirjoissa saamelaisista kerrotaan yleensä vain vähän, vaikka alkuperäiskansoja yleisemmin saatetaan esitellä.
Minulle tärkeitä yhteisöjä ovat taiteilijayhteisöt erityisesti kotikaupungissani Helsingissä ja saamelaistaiteilijat. Saamelaistaiteilijoiden yhteisö on kiinteä ja kansainvälinen. Koen myös kuuluvani Utsjoen saamelaiseen yhteisöön, siellä asuu myös sukua. Ystävät ovat myös tärkeitä.”
Taiteilijan työstä: ”Taitelijan työssä kivointa on itse luominen ja tekeminen. Nykyään on paljon kaikkea muuta, kirjanpitoa, sähköposteja, asioiden hoitamista, joka voi olla stressaavaa. Taiteilijalla on paineita olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja tuoda siellä omaa työtä esiin.
Nuorena toivoin työtä, jonka aikataulu olisi joustava. Taiteilijan työssä tällaista vapautta on, vapaus on suuri kannustin taitelijan työhön. Samalla joutuu myös sietämään epävarmuutta ja työasiat voivat pyöriä mielessä iltaisin. Vaikka tekisi hyvää taidetta, elämä ei välttämättä ole taloudellisesti turvattua.”