Azar Saiyar – Historia valuu kynsien alta (2016, 7:20)
Kenen osallisuus?
2016 |7:20
Ennen uskottiin, että vasenkätisyys altisti lapsen rikollisuudelle, tyhmyydelle, moraalittomuudelle. Siksi vasenkätisyyttä pyrittiin kitkemään lapsista erilaisin viritelmin. Väärää kättä käyttäviä rangaistiin. Historia valuu kynsien alta on videoteos vasemman käden ja ryhmään sopimattomien kehojen koulimisen historiasta ja kulttuurista.
Taiteilija kertoo:
Teoksesta: ”Teos on lähtenyt liikkeelle henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Isäni oli vasenkätinen, mutta hänet pakotettiin koulussa kirjoittamaan oikealla kädellä. Lapseni tarttui alle kouluikäisenä piirtäessään kynään lähes aina vasurilla. Ei ollut selvää, kumpi käsi on vahvempi. Aloin lukea vasenkätisyydestä. Ajatus teoksesta tuli myöhemmin, vaikka teos ei omasta mielestäni kerro pelkästään vasenkätisyydestä, vaan yrityksistä sopeuttaa ihmisiä normeihin, normaaliin pyrkimisestä ja toisaalta myös uskomuksista, jotka sinnittelevät sukupolvesta toiseen.
Tein ensin kuvamateriaalia. Etsin kuva-arkistossa aiheeseen liittyviä kuvia ja videoita. Löytyneistä kuvista sain ideoita siihen, mitä vielä kuvaisimme kuvaajan kanssa teokseen. Voice over -tekstin kirjoitin viimeisenä, vaikka tekstiä oli syntynyt pitkin matkaa. Puhujan näkökulman löytyminen oli tärkeä oivallus työssä. Lopuksi tein vielä töitä yhdessä äänisuunnittelijan ja musiikintekijän kanssa, oli kivaa tehdä yhteistyötä. On hienoa saada myös muiden näkemykset mukaan teokseen. ”
Opinnoista: ”Yläkoulussa olin kiinnostunut kirjoittamisesta; ajattelin, että musta tulee kirjailija tai käsikirjoittaja. En ajatellut tekeväni mitään kuvallista tulevaisuudessa. Tuntui, etten ole kovin hyvä kuvallisessa ilmaisussa, en ollut hyvä piirtäjä, enkä ajatellut, että voisin olla kuvataiteilija. Ehkä tämä on tuonut vapautta työskentelyyni. Elokuvat ja valokuvaus kiinnostivat jo silloin, ja myös yhteiskunnalliset asiat.”
Osallisuudesta: ”Eniten osallisuutta olen kokenut joissain aika avoimissa projekteissa, joissa pääsee heti itse tekemään ja suunnittelemaan, esimerkiksi vapaaehtoistöissä, joita olen tehnyt. Siinä voi päästä itse luomaan rakenteita ja toteuttamaan niitä sen sijaan, että menisi jonkun muun suunnittelemiin kuvioihin. Jos vaikka alkaa rakentaa jotakin toimintaa kaveriporukalla.
Taiteilijan työstä: ”Taiteilijan työssä kivointa on vapaus, vaikka oikeastaan aina ei ole kovin vapaatakaan. Tykkään niistä hetkistä, kun voi mennä sellaisia asioita kohti, jotka kiinnostavat, ja perehtyä niihin eikä aina tiedä mitä on tulossa. Vapaus löytää uusia asioita, joita ei ole edes tiennyt etsivänsä. Tykkään myös epäsäännöllisestä työrytmistä, vaikka se tuokin vastuuta. On kyettävä seuraamaan omaa työskentelyä.
En ajatellut, että minusta tulisi taiteilija, joten minulla ei ole myöskään ollut selkeitä odotuksia siitä, millaista tämä työ voisi olla. On pitänyt oppia, että taitelijan työtä tehdään usein erilaisella rytmillä ja logiikalla kuin montaa muuta työtä. Ajattelen, että sen arvoa ei lasketa työtunneissa, vaikka asiat eivät ilman tekemistä ja siihen käytettyä aikaa synny.
Joskus tosi valmiin idean saa, kun käy kävelyllä. Joskus taas puurtaa vuosia ja joutuu silti hylkäämään idean. ”