Kenen osallisuus?
2007 | kesto 4:40
Pieni tyttö ei ymmärrä, mikä huominen on, ja yrittää selvittää asiaa ensin kyselemällä isältään ja myöhemmin valvomalla yli puolenyön huomisen tuloa odotellen. Aamulla hän toteaa pettyneenä, ettei huomista voi ikinä nähdä. Tarina perustuu Galleria Huudossa Story Caféssa Helsingissä nauhoitettuun ranskalaisen Jeannen kertomaan lapsuudenmuistoon.
Taiteilija kertoo:
Teoksesta: ”Teokseni on osa laajaa, monivuotista Story Café -teoskokonaisuutta. Järjestin vuosien 2004 ja 2011 välillä tarinakahvilan noin 15 kaupungissa ympäri Eurooppaa. Kaikki kahvilan vierailijat olivat tervetulleita osallistumaan kertomalla tarinan, jonka nauhoitin videolle. Kahvilassa ei maksettu rahalla, vaan tarinaa vastaan sai kupin kahvia. Teokseen sai osallistua millaisella tarinalla tahansa. Osan kertomuksista esitin seuraavissa kahviloissa ja näyttelyissä, joissa teos oli esillä. Osaa tarinoista en eri syistä näyttänyt missään. Esimerkiksi jos kertoja mielestäni saattaisi katua kertomustaan myöhemmin (rankka kiusaamistarina oli tällainen tai se, että kertoja oli lääkkeiden tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena tarinaa kertoessaan) tai jos tarinaa ei mielestäni esitetty kiinnostavasti (esimerkiksi 40 minuutin mittainen, harhaileva selostus ei mielestäni ollut kiinnostava) tai jos tarina oli rasistinen tai muuten lietsoi vihaa jotakuta kohtaan, en näyttänyt sitä. Nauhoitin yhteensä yli 400 tarinaa kymmenellä eri kielellä. Välillä minulla oli tulkki ja välillä osallistujat itse käänsivät tarinansa. Myöhemmin kielenkääntäjä auttoi tekstittämään tarinat.
Osan tarinoista dramatisoin näyttelijöiden avulla. Huominen on esimerkki tällaisesta dramatisoidusta tarinasta. Siirsin ranskalaisnaisen lapsuudenkertomuksen suomalaiseen 1970-luvun ympäristöön, lavastin mieleiseni miljöön ja valitsin puvustuksen vastaamaan mielikuvaani 1970-luvun vaatetuksesta. Teos kuvattiin 16mm filmille, joten kuvaustilanteessa ei voinut katsoa, mitä filmille tallentui. Vasta kun filmi oli kehitetty ja siirretty videolle, materiaalia saattoi katsoa.
Huomisen tarina kertoo lapsuudenmuistosta. Pieni tyttö ei ymmärrä, mitä huominen merkitsee ja päättää jäädä odottamaan huomisen saapumista. Vasta aamulla hän käsittää, ettei huomista koskaan voi tavoittaa.”
Opinnoista: ”Kun olin nuori, käytiin yläastetta. Yläasteella tanssin balettia melkein päivittäin ja halusin balettitanssijaksi. Käytin lähes kaiken aikani tanssiin. Vaikka olin aina pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta, aloin vasta lukiossa käydä taidekursseilla. Siinä vaiheessa kuvittelin kuitenkin, että haluan arkkitehdiksi, mutta opiskeltuani rakennusarkkitehtikoulussa ja työskenneltyäni arkkitehtiharjoittelijana arkkitehtitoimistossa ymmärsin, että ala ei sovi minulle. Hain opiskelemaan taidehistoriaa Helsingin yliopistoon ja kuvataidetta Kuvataideakatemiaan ja myöhemmin valmistuin näistä yliopistoista.”
Osallisuudesta: ”Elokuvan tekeminen on yhteistyötä, ja kaikkien osallistujien osuus vaikuttaa lopputulokseen. Story Café -teokseni perustui ihmisten vapaaehtoiseen osallistumiseen, eikä teosta olisi, jos ihmiset eivät olisi halunneet jakaa tarinoitaan toisille.”
Taiteilijan työstä: ”Kivaa taiteilijan työssä on vapaus tehdä sellaista, joka kiinnostaa itseä. Voi syventyä outoihinkin asioihin. Toisaalta se on myös suuri haaste. Nuorena en ehkä ymmärtänyt, miten kova kilpailu taiteessa on. Taiteilija on myös töissä melkeinpä koko ajan.”
Teokseen liittyvät tehtävät:
TEHTÄVÄ: Huominen – Keskustelun tueksi
TEHTÄVÄ: Huominen – Huominen & vaikuttaminen
TEHTÄVÄ: Huominen – Muisto uutisesta, kirjoita
TEHTÄVÄ: Huominen – Kuva ajasta!
TEHTÄVÄ: Huominen – Tehtävälista maailmalle