Vera Nevanlinna: On ja pysyy

Miltä tuntuu?

2005 | kesto 03:16

Taiteilijan kuvaus teoksesta

Animaatio ikuisuudesta. Kivi istuu kalliolla ja on. Meri aaltoilee taustalla. Jonkin ajan kuluttua kivi alkaa nauraa ja hajota palasiksi osa kerrallaan. Palat häviävät ruudusta, kuvassa näkyvät vain kallio ja meri. Kivi palaa hekotellen takaisin yksi pala kerrallaan, kokoaa itsensä, röhii ja hiljenee paikoilleen. Tulee ilta, ja kivi istuu yhä kalliolla meren aaltoillessa. “On ja pysyy” video saattaa aluksi kummastuttaa, eihän kivi tuolla lailla liiku. Kiven nauru ja liike saattavat tuottaa iloa. Video saattaa myös herättää surua, onkohan kivi yksinäinen suuren meren äärellä, isolla kalliolla? Mutta toisaalta, sitä ei voi tietää, sillä ei kai kivellä ole tunteita?

Taiteilija kertoo itsestään

Olen nykytanssija ja koreografi , valokuvaaja, rumpali, kahden lapsen äiti, kumppani, nainen, tytär ja pikkusisko. Tykkään siitä, että kotiini kuuluu linnun laulua ja että ikkunoista näkyy puita, taivasta, mustarastaita, pupuja, fasaaneja ja oravia. Ensisijaisesti olen tanssija ja esiintyjä, toiseksi koreografi , kolmanneksi videotaiteilija. Kaiken tämän lisäksi teen erilaisia yhteistöitä valokuvan, videon ja musiikin saralla. Koreografia tarkoittaa tanssin säveltämistä.

Inspiroidun kysymyksistä ilman vastauksia sekä kirjoitetuista tai piirretyistä ohjeista, joiden mukaan voin luoda teoksia ja esiintyä. Olen viime aikoina työskennellyt näköaistin kautta. Olen inspiroitunut kysymyksestä: ”Mitä jos kaikki se, mitä tanssiessani näen, vaikuttaa siihen, miten tanssin: muut tanssijat, katto, lattia, seinät ja kaikki, mitä tanssisalissa tai teatterissa on; sähköjohdot, lamput, verhot, yleisö ja kaikkien näiden värit, muodot, valot ja varjot?” On hauskaa leikkiä tanssivansa vaikkapa seinällä olevan vaahtosammuttimen kanssa ilman, että koskettaa sitä, pelkän näköaistin välityksellä. Tai koettaa “tanssia vaahtosammutinta”. Tai koettaa tanssia kuin verho!