Johanna Lecklin: Huominen

Miltä tuntuu?

2007 | kesto 04:40

Taiteilijan kuvaus teoksesta

Pieni tyttö ei ymmärrä, mikä huominen on ja yrittää selvittää asiaa ensin kyselemällä isältään ja myöhemmin valvomalla yli puolen yön huomisen tuloa odotellen. Aamulla hän toteaa pettyneenä, ettei huomista voi ikinä nähdä. Tarina perustuu Galleria Huudossa Story Caféssa Helsingissä nauhoitettuun ranskalaisen Jeannen kertomaan lapsuudenmuistoon. Moni voi muistaa jonkun vastaavan tapahtuman omasta lapsuudestaan.

Huominen-elokuvassa pieni tyttö ei vielä ymmärrä, mitä huominen merkitsee. Huomisen odottelussa myöhään yöllä on jotain taianomaista.

Taiteilija kertoo itsestään

Olen kuvataiteilija ja teen videoita, lyhytelokuvia ja valokuvia. Minua kiinnostaa tarinankerronta, ja siksi kerron usein erilaisia tarinoita teoksissani. Olen tehnyt esimerkiksi lyhyen mustavalkoisen tanssi- ja musiikkielokuvan, joka koostuu sekä tarinan lukemisesta että nukkeanimaatiosta (oikeastaan pehmoleluanimaatiosta!). Tämän lisäksi olen tehnyt kaitafilmille ja 16mm filmille kuvattuja lyhytfilmejä ja liikkuvan kuvan installaatioita, videoteoksia ja värivalokuvia. Osa teoksistani perustuu nauhoittamiini kertomuksiin, aiheet ovat silloin tulleet tarinankertojilta. Tai oikeastaan olen huomannut, että tietynlaisia tarinoita on alkanut kertyä useampia, ja olen kerännyt niistä kokonaisuuden, josta olen tehnyt teoksia. Esimerkiksi tyttöjen pahantekoa käsitteleviä tarinoita oli monenlaisia, ja siksi valitsin sen yhdeksi teemaksi. Teoksissani saattaa myös olla jokin kannanotto ajankohtaiseksi kokemaani asiaan. Leikkiminen, kokeilu ja hassuttelu voivat olla tapoja lähestyä vaikeitakin aiheita.