Tarinankerronnassa on tärkeää keksiä hyvä aihe ja idea. Heti sen jälkeen kannattaa miettiä tarinalle rakenne. Pitkissä elokuvissa tarinaa kuljetetaan usein melko perinteisesti. Käytetyin ja katsojille tutuin draaman rakennemalli on peräisin antiikin Kreikasta. Jo 300 eKr. Aristoteles kirjoitti Runousopin, jossa hän analysoi antiikin näytelmiä ja esitti niiden pohjalta klassisen draaman kaaren.
Elokuvassa klassinen tarinankulku tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että siinä on alku, keskikohta ja loppu. Ensin esitetään tapahtumien perustilanne, sitten esitellään jokin ristiriita ja lopuksi tilanne ratkeaa. Katsojan mielenkiintoa pidetään yllä viimeiseen asti, sillä ratkaisu tapahtuu vasta aivan lopussa.
Tätä klassista draaman rakennetta voi soveltaa myös tarinallisiin lyhytelokuviin. Usein lyhyteloku- vat ovat kuitenkin pitkiä elokuvia kokeellisempia. On mahdollista leikkiä asioiden esittämisjärjestyksellä eli tehdä aikahyppyjä tai vaikkapa tihentää aikaa radikaalisti.
Lyhytelokuvassa kerronnan tulee olla ytimekästä. Rakenne on hyvä suunnitella ennen kuvauksiin ryhtymistä, mutta elokuva saa muotonsa viimeistään leikkausvaiheessa.
Elokuvan ääniraita
Elokuvan äänet rakentuvat kerroksellisesti eri äänielementeistä. Eri elementit voivat sijoittua peräkkäin, lomittain tai päällekkäin. Editointiohjelmassa on mahdollista rakentaa monta ääniraitaa allekkain ja jakaa niiden käyttö eri kuvaelementeille.
Äänet voidaan jakaa neljään osatekijään:
1. Puhe
Kuvaustilanteessa äänitetään yleensä vain vuorosanat ja muut äänet rakennetaan elokuvaan jälkikäteen. Parhaiten puheen saa äänitettyä, jos on käytössä kameraan kiinnitettävä ulkoinen mikrofoni ja kuulokkeet, joilla voi tarkkailla puheen äänittymistä. Jos käytössä ei ole ulkoista mikrofonia, käytetään kameran omaa mikrofonia. Silloin kannattaa valita sellainen kuvauspaikka, jossa ei ole liikaa taustahälyä. Huom! Oheisessa Anssi Kasitonnin teoksessa puhe on pelkästään marsunkielistä.
2. Tehosteet
Tehosteita on monenlaisia, kuten taustatehosteita, pistetehosteita ja foleytehosteita.
Taustatehosteet eli äänipohjat luovat atmosfääriä (tilaa ja tunnelmaa) sekä sitovat otoksia yhteen. Niillä saadaan myös peräkkäisiin otoksiin ajallisen jatkuvuuden tunne. Taustatehosteita voidaan tarvi- taan esimerkiksi silloin, kun kuvataan kahvilakohtausta kahvilaksi lavastetussa koululuokassa. Äänien avulla kohtaukseen saadaan luotua kahvilan tuntua. Netin äänikirjastoista löytyy taustatehosteita. Englanninkielisillä hakusanoilla, esim. “sound effects”, löytää enemmän vaihtoehtoja kuin suomenkielisillä. Kun etsii englanniksi, kannattaa halusanoihin lisätä “free” tai “royalty free”, jolloin kone hakee sinulle tekijänoikeuksista vapaita ääniä. Hakusanaesimerkkejä: “sound effects”, “royalty free”, “cafe”. Näillä sanoilla löytynee puheensorinaa ja lusikoiden ja kuppien kilinää. Myös Yleisradion Tehostosta löytyy paljon ääniä.
Pistetehosteet ovat lyhytkestoisia ihmisten ja esineiden aiheuttamia ääniä, jotka ovat äänilähteensä kanssa synkronisia. Tällaisia ovat esimerkiksi kolahdukset ja rapsahdukset. Pistetehosteita pitkäkestoisempia tehosteita ovat esimerkiksi ihmisaskeleet.
Näitä kutsutaan foleytehosteiksi ja niiden tekijää foleyartistiksi. Foleyartisti on erikoistunut tekemään suurimman osan esim. näyttelijöiden toimintaan liittyvistä fyysisistä äänistä kuten askeleista ja muista liikeäänistä. Foleyartisti loihtii studiossa pakkaslumessa kävelemisen äänet vaikkapa perunajauhopussin avulla. Foleyartistilta vaaditaankin hyvää mielikuvitusta ja rytmitajua.
3. Hiljaisuus
Elokuvassa hiljaisuus tarkoittaa usein luonnollista hiljaisuutta, jolloin miljöötä kuvataan hienovaraisesti pienten äänien avulla. Absoluuttista hiljaisuutta käytetään harvoin. Se luo elokuvassa niin voimakkaan kokemuksen, että sen käyttö edellyttää vahvoja perusteita.
4. Musiikki
Musiikilla on vahva yhteys kuulijan tunnerekisteriin. Sillä voi luontevasti kuvata monenlaisia psyykkisiä tunnetiloja, kuten iloa, pelkoa, surua ja jännitystä. Musiikkia käytetään luomaan erilaisia tunnelmia. Samoin kuin taustatehosteilla, sen avulla voi yhdistää toisiinsa erikseen kuvattuja ja leikattuja otoksia. Musiikilla voidaan tukea tarinan käännekohtia, luoda jännitettä tai kuvailla tapahtumien paikkaa ja ajankohtaa.
Musiikin käytöstä elokuvassa on monia mielipiteitä. Joidenkin mielestä musiikkia ei tulisi käyttää kuin sellaisissa kohdissa, joissa musiikille on olemassa visuaalinen vastike eli äänilähde näkyy kuvassa.
Se voi olla esimerkiksi soittaja tai autoradio. Toiset käyttävät musiikkia läpi elokuvan eriasteisena taustaäänenä. Merkityksettömänä täytteenä sitä ei kuitenkaan tulisi käyttää.
Musiikin tekijänoikeudet pitää huomioida, jos aikoo esittää oman teoksen julkisesti esimerkiksi koulussa tai laittaa sen nettiin. Suositeltavaa on tehdä musiikki itse tai ladata verkosta tekijänoikeuksista vapaata musiikkia esimerkiksi Incompetech-sivustolta.
Osioon liittyvä teos:
Osioon liittyvä tehtävä: