Yksinkertaisimmillaan elokuvan kuvaaminen on sitä, että painetaan videokameran rec-nappulaa ja kamera tallentaa sen, mitä kameran edessä näkyy. Tallennus loppuu, kun nappulaa painetaan uudelleen. Tätä kameran käynnistyksen ja pysäytyksen aikana tallentunutta kuvamateriaalia sanotaan otokseksi. Otos voi sisältää vain yhden kuvarajauksen tai useampia, jos kamera esimerkiksi seuraa liikkuvaa kohdetta.
Yhden otoksen taltiointeja ovat esimerkiksi elokuvan varhaishistorian ensimmäiset elokuvat. Niistä yksi tunnetuimmista on ranskalaisten Lumièren veljesten Juna saapuu asemalle. Se näytettiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1895 esityksessä, joka koostui kymmenestä erillisestä, noin minuutin mittaisesta leikkaamattomasta otoksesta. Jokainen otos oli silloisen filmikelan mittainen. Nämä elävät kuvat oli kuvattu siten, että kameraa oli käytetty lähinnä tallentavana välineenä. Lumièren veljekset olivat kiinnostuneita elokuvasta teknisenä keksintönä, mutta samoihin aikoihin Euroopassa ja Amerikassa oli muita tekijöitä, jotka ymmärsivät elokuvan taiteellisen ja viihteellisen potentiaalin. He alkoivat kehittää liikkuvan kuvan kerrontaa ja ilmaisua.
Yleisölle ensimmäisten elävien kuvien näkeminen oli hämmentävää. Legendan mukaan Lumièren veljesten yleisö mm. pelkäsi kuvassa liikkuvan junan ajavan heidän päälleen. (Voit etsiä elokuvan netistä hakusanoilla “Lumière Juna saapuu”.)
Ensimmäiset filmit olivat äänettömiä, mutta eläviä kuvia säestettiin yleensä elävällä musiikilla. Usein lavalla oli myös kertoja, joka auttoi yleisöä hahmottamaan elokuvan tarinaa. (Kertoja toimi osittain samoin kuin nykyelokuvassa joskus käytettävä ajatusääni, englanniksi voice over. Ajatusäänellä voidaan välittää esimerkiksi päähenkilön mietteitä ja tuoda kerrontaan siten lisää syvyyttä.) Varhaisiin elokuviin saatettiin esitystilanteessa tehdä myös efektejä vaikkapa paukuttelemalla ja kolistelemalla. Elokuvat eivät siis olleet varsinaisesti mykkiä alkujaankaan.
Yksi otos voi kertoa enennän kuin tuhat sanaa. Mutta mitä tapahtuu, kun otokseen yhdistetään ääntä?
Seuraavaksi esitellään viisi yksinkertaisesti leikattua teosta, jotka havainnollistavat kuvan ja äänen liittoa. Ensimmäisenä esimerkkinä on täysin äänetön teos Iris.
Osioon liittyvät teokset:
TEOS: Minna Suoniemi – Punahilkka ja susi
TEOS: Aurora Reinhard – Käsilaukku
TEOS: Aurora Reinhard – Hengitä sisään, hengitä ulos
Osioon liittyvä tehtävä: